Pärskeitä 4/2002

Puheenjohtajan palsta
Terve Norpat ja norppamieliset!
Laitesukelluskurssi ensi vuonna!
Norpat Jyväskylässä 9-10.11
Kylmää ja kaunista
Turvaohjeet määrittävät talvisukellusta
Dunderin perhe ui lasten ehdoilla
Rohkeasti kaikista korkeuksista
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa!

 

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

Hyvä tahto vie meidät yhteisiin toimiin.
Hyväntahtoisesti luotamme toisiimme.
Hyvä tahto tekee avoimeksi.
Hyvällä tahdolla voimme olla myös erilaisia.
Hyvä tahto antaa voiman.
Hyvällä tahdolla voimme olla myös heikkoja.
Hyväntahtoisesti kannustamme toisiamme.
Hyvällä tahdolla opastamme.
Hyvällä tahdolla opimme.
Hyvällä tahdollakaan emme ole kaikkien alojen asiantuntijoita.
Hyvällä tahdolla löydämme tuen.
Hyvä tahto tekee rauhan.
Rauhan aikanakin olemme hyväntahtoisia.
Rauha vai hyvä tahto.
Molemmat.
Joulu tulee.
Maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Niin kuin jokaisena päivänä välillämme.
Hyväntahtoisesti joulurauhaa.


Lasse

 


Terve Norpat ja norppamieliset!

Talvi on saapunut tänne Raumankin leveysasteille, ja on aika taas kertoa kuluneesta syksystä. Syksyhän on kulunut jos jonkinlaisissa merkeissä hallilla. On vapaasukellettu, uimahyppäilty ja introiltu. Pieni ryhmä norppia kävi jyväskylässä pokkaamassa palkinnot Jyväskylän "Sammakkorallista", juttu lehdessä löytyy jostain(tuloksineen). Nyt syksyllä ei ole otettu uusia norppia mukaan harrastukseen, mutta tammikuussa on tulossa joukko uusia innokkaita sukeltajanalkua seuraamme.

Norppaharjoitukset loppuvat tänä syksynä, lauantaina 07.12. pidettäviin lasten pikkujouluihin, jotka alkavat klo 15.00 ja loppuvat klo19.00, tästä ajasta kaksi viimeistä tuntia vietetään uimahallilla. Juolujuhlaohjelma jaetaan lapsille käteen uimahallilla harjoitusten yhteydessä kaksi viikkkoa ennen joulujuhlia. Jos et saa ohjelmaa soita ohjaajallesi ennen joulujuhlia. Harjoitukset alkavat taas TAMMIKUUN 10.2003 perjantaina uimahallilla normaaliin aikaan, 18.45.

Ei tällä kertaa muuta kuin iloista joulunodotusta koko seuran väelle
toivottelee Nökö


Dunderin perhe ui lasten ehdoilla

Fannyn, 1 vuotta, ja Fransin, 2,5 vuotta, tukat ovat vielä vähän kosteina ja poskilla hento puna, kun he istuvat Rauman uimahallin kahvilassa mutustamassa pullaa ja banaania sunnuntaiaamuna kello kymmenen. Pellavapäiset sisarukset ovat juuri nousseet altaasta pulikoituaan vauva- ja perheuinnissa 40 minuuttia.

- Ei mulla ole uimalaseja, mutta uimahousut on ja uimaliivit joskus, selvittää Frans uintivarustuksiaan.

Dunderin perheelle Rauman uimahalli on tullut tutuksi jo kahden vuoden ajalta. Kun Frans oli vasta neljän kuukauden ikäinen, päättivät Nina ja Jari ilmoittautua vauvauintiin. Sama toistui, kun Fanny syntyi. Veteen tottuminen ja uiminen ovat sujuneet hyvin, vaikka välillä on tullut takapakkia: jossain vaiheessa molemmilla on tullut aikoja, jolloin sukeltaminen ei ole kiinnostanut.

Uiminen ei ennen vauvauinnin aloittamista kuulunut Jarin ja Ninan harrastuksiin eivätkä he nytkään ui kuin lasten ehdoilla.

- Taisin kesällä käydä kerran järvessä uimassa, vaikka oli niin kaunis kesä! nauraa Nina.

Pulla ja banaani veivät lasten huomion, ja siksi Vesipeto-sarjan kysymyksiin vastasivat äiti Nina ja isä Jari.

1. Miksi juuri vauva- ja perheuinti?
- Onhan uimataito tärkeä asia. Sekin on tärkeää, että tehdään jotain yhdessä.

2. Miten usein harrastatte lajia?
- Joka sunnuntai. Täytyy myöntää, että muut menot siirretään tämän harrastuksen takia.

3. Mikä on hauskin muisto?
- Aina tästä uimisesta riittää juttuja ruokapöydässä! Ehkä mukavimmat muistot liittyvät lasten ensimmäisiin sukelluksiin. Meillä on ollut mukana sekä videokamera että tavallinen kamera, joilla on otettu kuvia.

4. Onko ikäviä muistoja?
- Ei, mutta muutaman kerran on ollut läheltä piti tilanteita, ei tosin altaassa vaan altaan vieressä. Hallin lattia on liukas ja kun tuo Frans hilpasee vauhtiin, niin siinä saa pelätä.

5. Mitä tavoitteita teillä on harrastuksen suhteen?
- Ei Fransista mitään uutta Jani Sievistä tehdä, ei sellaisia haaveita ole. Otin selvää, että Raumalla nuorin uimaan oppinut on ollut kolmevuotias, jos vaikka pääsisimme ennätysten kirjaan.... Totta puhuen olisi kiva, jos lapset oppisivat uimaan.

6. Miltä tulevaisuus näyttää?
- Näyttää siltä, että Frans voisi hyvinkin liittyä Norppiin ja Kuutteihin.


Kylmää ja kaunista

Talvisukeltaja löytää jään alta toisenlaisen maailman

Mika Karhu on harrastanut laitesukellusta noin kahdeksan vuotta. Hän on alusta lähtien sukeltanut myös talvisin. Parhaiten mieleen on jäänyt ensimmäinen talvi.

- Silloin taisin käydä sukeltamassa melkein joka viikko. Muistan ajatelleeni, että talvisukeltaminen oli hienoa ja kiehtovaa, hän kertoo.

Mielikuvat ovat edelleen samat, vaikka tätä nykyä Mika ehtii sukeltaa talven aikana noin 10-15 kertaa. Talvisukeltamisesta on kuitenkin tullut niin luonteva osa laitesukellusharrastusta, että hän ei edes osaa ajatella, että talvella sukeltaminen olisi jotain erityistä ja poikkeaisi merkittävästi kesäolosuhteissa sukeltamisesta.

Erojakin kuitenkin löytyy.

- Vesi on talvella itse asiassa kirkkaampaa, sillä silloin myrskyt eivät sekoita vettä eivätkä levät kasva. Tottakai vedessä on talvella pimeämpää, mutta lampun valolla näkee jopa pitemmälle kuin kesällä.

Mika kuvailee tunnelmaa jään alla pysähtyneeksi ja hyhmäiseksi, kalatkin tuntuvat värjöttelevän paikoillaan.

Talvisukeltamisessa pintaosuus on jopa kesäsukeltamista helpompi, kun parhaassa tapauksessa pääsee autolla avannon viereen. Aallotkaan eivät kiusaa sukellukseen valmistautumista. Sukeltamista voi helpottaa silläkin, että käy tekemässä avannon edellisenä päivänä: näin voimat säästyvät sukeltamiseen.

Talvella kuivapuvulla sukeltaminen on miellyttävämpää, mutta märkäpukukin kelpaa hyvin, jos lähellä on saunomismahdollisuus. Konkarin vinkki märkäpuvulla talvella sukeltavalle on yksinkertainen: kaada lämmintä vettä puvun sisälle ennen kuin menet veteen. Mitään erityisvarusteita ei talvisukeltaja jään alle mennessään tarvitse, perinteiset laitesukellusvarusteet riittävät.

Mika Karhun omat talvisukellukset ovat sujuneet ongelmitta. Laitteetkin ovat aina toimineet moitteettomasti, vaikka pakkasesta saattaa joskus olla kiusaa jäätymisen takia. Mika arveleekin, että aloittelijan kannattaa tutustua talvisukellukseen keväällä, kun aurinko jo mukavasti lämmittää ilmaa ja jään pintaa ja valoakin on keskitalvea enemmän.


Pelko pois

Vaikka laitesukeltaminen olisi teknisesti jopa helpompaa talvella kuin kesällä, voi viimeisenä esteenä kokeilulle olla pelko siitä, että eksyy jään alla. Talvisukeltaminen ei vaikuta sopivan ainakaan ahtaan paikan kammosta kärsivälle. Mika Karhu myöntääkin, että ensimmäisellä kerralla voi tuntua oudolta, kun pään päällä on "katto". Hän kuitenkin vakuuttaa, että pelkoon
ei ole aihetta, jos noudattaa turvaohjeita. Myös omia varotoimia voi keksiä.

- Me teemme joskus jään pinnalle uria lumeen niin, että ne lähtevät säteittäin avannosta. Jos jään alla eksyy, on vain seurattava uraa, jonka toisessa päässä on avanto. Itse asiassa me teemme uria sen takia, että valo tulee niiden läpi kauniisti!

Hyvä vinkki ensikertalaiselle on sekin, että laittaa narun ja painon suoraan avannosta alaspäin. Kun seuraa narua, ei voi eksyä, kun avannon reikä on aina suoraan yläpuolella.

- Pikkuhiljaa tunnustellen, siitä se lähtee, Mika kannustaa.


Talvikohteita Rauman seudulla

Rauman Laitesukeltajat ry:n laitesukeltajissa on 6-7 suhteellisen aktiivisesti talvisukellusta harrastavaa jäsentä. Mika Karhun lailla moni sukeltaa pääosin Rauman vesillä, mutta on Mikakin käynyt muualla Suomessa tutustumassa esimerkiksi talvisiin louhoksiin.

Yksi Mikan suosikkikohteista on Uhlun louhos Vehmaan Vinkkilässä. Aikoinaan 70-luvulla vedellä yhtäkkiä täyttyneessä kaivoksessa ovat edelleen työkalut ja -koneet jäljellä. Toinen suosikkikohde on Pyhämaan edustalla sijaitseva pullolastissa ollut laivahylky. Pullohylyllä Mika Karhu käy sukeltamassa muutaman kerran joka talvi, sillä sinne ei kaukaisen sijainnin takia kannata lähteä veneellä. Syvyyttäkin on vain 6-7 metriä.


Turvaohjeet määrittävät talvisukellusta

Talvisukellus tarkoittaa sukeltamista jäätävissä olosuhteissa eli kun pintaveden lämpötila on alle +5 astetta. Suomen Urheilusukeltajain Liiton (SUSL) turvaohjeiden mukaan talvisukellukseen voi osallistua vain henkilö, jolla on P2 -kortti tai hän on suorittanut muun koulutusjärjestelmän vastaavan kurssin tai talvisukelluskurssin.

Turvaohjeissa korostuu muutama perusasia. Sukeltajan on pinnalla vältettävä sukelluslaitteesta hengittämistä ja laitteen toimivuus on testattava pinnan alla. Sukeltajalla on oltava jäljellä vähintään kolmannes mukaan otetusta hengityskaasusta, kun hän päättää sukelluksen.

Avantosukelluksessa avannon on oltava niin suuri, että siitä mahtuu nousemaan ylös kaksi sukeltajaa yhtä aikaa. Avannossa ei ohjeiden mukaan saa olla jäälohkareita eikä niitä saa työntää jään alle.

Avantosukelluksessa käytetään ehdottomasti merkinantoköyttä. Sukeltajien on huolehdittava erityisen tarkasti siitä, että turvaköyden toinen pää on solmittu niin hyvin kiinni johonkin kiinteään, että se ei vahingossakaan pääse irtoamaan.

SUSL:n turvaohjeet löytyvät mm. liiton nettisivuilta (www.susl.fi).


Laitesukelluskurssi ensi vuonna!

Laitesukelluksen peruskurssi (P1) alkaa perjantaina 24.1.2003 ja sille voi osallistua vuonna 2003 vähintään 15 vuotta täyttävät.
Ilmoittautumiset Pirkko Hannulalle, puh. 040-7356864.
Katso lisätietoja omilta nettisivuiltamme www.raumanlaitesukeltajat.com.


Norpat Jyväskylässä 9. - 10.11

Matka Jyväskylän "Sammakkoralliin" alkoi lauantaiaamuna kukonlaulun aikaan eli klo 07.00. Norpat kerääntyivät lähtökalliolle uimahallin taakse ja pakkautuivat M. Kekäleeltä vuokrattuun linja-autoon. Matkalla kohti Jyväskylää poimimme muutaman kanssamatkustajan matkan varrelta, Eurajoelta, Lauhtuntien päästä ja kaikkien suureksi riemuksi vielä Porin uimahallin edustalta kolme porilaista. Kerran pysähdyttiin Parkanossa kahvilla ja sämpylällä, minkä jälkeen jatkoimme määränpäähän.

Jyväskylässä oltiin jo puolenpäivän aikaan, jolloin ilmoittauduttiin kilpailuvastaaville ja majoituttiin Uno Cygnaeuksen kouluun. Paikka oli valittu tapahtuman keskuspaikaksi, koska se sijaitsee Jyväskylän liikuntakeskuksen välittömässä läheisyydessä. Itse ralli suoritettiin Alvar Aalto -uimahallin 25 m:n altaassa. Uimahalli on yksi sisätiloiltaan kauneimmista ja monipuolisimmista uimahalleista Suomenniemellä, jälkeen jää jopa muutama uimakeidaskin. Ralli käsitti 5 rastia joihin jokaiseen oli varattu aikaa 4 min ja rastilta toiselle siirtymäajaksi 1 min.

Ensimmäinen tehtävä oli kuivarasti eli ensiaputehtävä, jossa haettiin Kolmen Koon juttua, ja aika hyvin meidänkin norpilta homma onnistui. Rasti 2 oli kuljetustehtävä, eli lötköpötköön oli kiinnitetty painoa, ettei se kelluisi liikaa. Se piti kuljettaa veden alla renkaiden lävitse tietyn matkaa ja tuoda pintaa pitkin takaisin. Tämä oli vaativa tehtävä vanhemmillekin norpille, saatikka sitten nuoremmille, mutta kaikki sen kunnialla selvittivät. Rasti 3 oli puhallustehtävä eli kanisteriin oli kiinnitetty paino ja kanisteriin piti puhaltaa ilmaa, jotta kanisteri nousisi pintaan. Rasti 4 oli kokoamistehtävä eli pohjassa kaksi ämpäriä, joissa molemmissa kolme noin 20 cm pitkää sähköputkenpätkää ja yhdisteitä, joista piti muodostaa "mutterikuvio". Pienimmätkin melkein kaikki onnistuivat. Rasti 5 oli perinteinen eli nuorimmat ottivat maskin pois altaan pohjassa (noin 1,5 m) ja nousivat pintaan. 10 – 12-vuotiaat ottivat maskin ja räpylät pois ja pintaan. 13 – 15-vuotiaat vaihtoivat maskin pohjassa ja tyhjensivät sen ja ok.

Tämän lisäksi oli Junior Scuba-Diverseilla oma rallinsa johon kuului muutama tehtävä. Ensimmäiseksi kasattiin laitepaketti sukelluskuntoon suhinoineen sun muineen ja hyppy veteen laitteiden kera. En tiedä kaikkea mitä pohjassa tapahtui, mutta ainakin seuraavia tehtäviä he pohjassa tekivät:

  1. Lasten puhallettava käsikelluke täytettiin ilmalla pohjassa, josta se sitten nousi pintaan.
  2. Pohjassa oli kakkosnelosen pätkä, joka oli alapäästään painolla pohjassa ja yläpää kellui omalla nosteellaan. Tähän piti naulata joku tietty määrä nauloja.
  3. Noustiin poijun kanssa ylös, poiju täytettiin ilmalla.

Tässä olikin sitten ralli kokonaisuudessaan. Ralli kesti klo 16.00:sta aina klo 20.15 asti, joten viimeisillä lähtijöillä rupesi jo maha kurisemaan odotusaikana, sillä olihan ruokaa saatu viimeksi noin klo 14.00 ja iltapalaa sai vasta klo 21.00.

Iltapalan jälkeen olikin yksi rallin kohokohdista, ainakin lasten juttuja kuunnellessa sellainen juolahti mieleeni. Kaikkien odottama DISKO alkoi. Diskon kestoa oli jatkettu puolella tunnilla ja oli sen puolitoistatuntisen tanssimisen jälkeen punaposkisia pikku tyttöjä ja poikia pisin koulun käytäviä hauska katsella. No ilo loppui lyhyeen, kun tuli iltatoimien aika ja nukkumaan meno. Rauman norpat olivatkin vaadittuun hiljaisuusaikaan kaikk yhes koos ja valmiita nukkumaan. Kukaan ei pyrkinyt ulos enää hiljaisuuden jälkeen (johtuikohan osittain siitä, että Nökö "nukkui" oven edessä).

Aamu valkeni ja herätys tuli, joillekin kuulemma aivan liian aikaisin, mutta jopa Piia ja Elinakin saatiin hereille hyvissä ajoin ennen aamupalalle lähtöä. Parasta aamuheräämisessä oli, kun tyttäreni sanoi tukka pörröisenä toinen silmä vielä ummessa unenpöpperöisellä äänellä: "Hyvää Isäinpäivää Iskä". Siinä unohtui äkkiä huonosti nukuttu yö ja pienet selänkolotukset.

Runsaan ja monipuolisen aamiaisen jälkeen olikin siivouspalvelua ja odottelemista klo 11.00 asti, jolloin alkoi se yksi odotetuimmista hetkistä eli palkintojen jako. Raumalaiset veivät leijonan osan palkinnoista, kun taas porilaiset saivat tyytyä vain yhteen ykkössijaan. Raumalaiset veivät myös parhaan ohjaajan palkinnon (löylylämpömittarin, puisen löylykauhan, kiulun ja löylytuoksuja), joten saalis oli aika hyvä näin leikkimielisestä kisailusta. Muutamat norpat innostuivat jopa siinä määrin, että olisivat valmiita lähtemään heti keväällä uudestaan kisailemaan. Ans kattoo kui meiän käy. Saadaanks taas kiva porukka kasaan matkalle.

Palkintojen jaon jälkeen suunnattiinkin kohti kotia. Matkalla pysähdyttiin taas Parkanossa ja Porissa. Porin pysähdyksen jälkeen alkoi hillitön karaokelaulanta linja-autossa, mitä kesti aina Raumalle asti. Raumalla oltiin meitä vastassa, ketä mitenkin, ja pääsimme kaikki omaan kotiin ja illalla omaan sänkyyn nukkumaan.

Kiitos kaikille mukana olleille norpille ja ohjaajille mukavasta reissusta. Teidän kanssanne kehtaa lähteä toistekin matkalle.

Ja tässä sitten "Sammakkorallin" tulokset:

Järjestävä seura oli Jyväskylän Sammakot

 

Sarja 7 - 9 v yleinen  
1. Salmela Konsta / Ruohonen Rami Rauman Laitesukeltajat ry
2. Kautto Hanna / Heikkinen Nikolas Jyväskylän Sammakot
3. Oivanen Rebekka / Backman Roosa Rauman Laitesukeltajat ry

10 - 12 v tytöt

 
1. Viita-aho Jenni / Nummela Iida Längelmäveden Sukeltajat
2. Tolvanen Hilppa / Marola Henriikka Joensuun Urheilusukeltajat
3. Ruohonen Reea / Curiqueo Rosana Rauman Laitesukeltajat ry / Keski-Uudenmaan Sukeltajat

10 - 12 pojat

 
1. Helminen Vesa / Saarinen Jesse Längelmäveden Sukeltajat
2. Siponen Julius / Kautto Mika Jyväskylän Sammakot
3. Liehu Esa / Helminen Vesa Längelmäveden Sukeltajat

13 - 15 v tytöt

 
1. Kärkkäinen Eeva / Korppi-Tommola Milla Keski-Uudenmaan Sukeltajat
2. Ruhanen Stina / Sinervo Sanna Rauman Laitesukeltajat ry
3. Korppi-Tommola Eveliina / Räty Iida Keski-Uudenmaan Sukeltajat
5. Lepikkö Minna / Viskari Milla Rauman Laitesukeltajat ry

13 - 15 v pojat

 
1. Kiiski Miika / Lassila Sami Diving Team Pori
2. Heino M. / Savolainen Pekka Längelmäveden Sukeltajat
3. Koivula Santeri / Sinervo Riku Rauman Laitesukeltajat ry
7. Taskinen Jaakko / Metsäjoki Timo Rauman Laitesukeltajat ry
Junior Scuba-Divers sarja  
1. Jutta Viljanen / Krista Ruohonen Rauman Laitesukeltajat ry
2. Atte Hyvärinen / Joni Aaltonen Rauman Laitesukeltajat ry

 

Onnea voittajille ja kaikille muillekin kisoihin osallistujille!!!!!!!!!!!!!!

T: NÖKÖ


Rohkeasti kaikista korkeuksista


Uimahyppääjät treenaavat omaksi ilokseen ja omaan tahtiin


Marraskuinen maanantai-ilta Rauman uimahallissa on täynnä ääniä ja pärskeitä. Hyppyaltaassa eri korkeuksista tulee alas poikia ja tyttöjä kuin liukuhihnalta. 10-vuotias Maiju Nieminen virittää vartalonsa tiukaksi ja hyppää kynttilähypyn. Tyttö ponkaisee pian pinnalle syvyyksistä ja lähtee uudelleen kiipeämään kolmen metrin hyppylaudalle.

- Tykkään hyppiä kaikista korkeuksista, ei yhtään pelota. Suosikkihyppy on pää edellä suorin vartaloin, pellavapää kertoo.

Uimahyppyohjaaja Elina Salmela luonnehtii Maijua rohkeaksi hyppääjäksi. Ei uskoisi, että Maiju aloitti uimahyppyharrastuksen vasta viime syyskuussa.

- Ehkä jatkan harrastusta, Maiju tuumaa tulevaisuudestaan. Vesi on hänelle tuttu elementti, sillä Maiju on aikaisemmin ollut mukana Laitesukeltajien Norppa-toiminnassa.


Omaksi iloksi

Maiju Niemisen lailla muutkin seuran uimahyppääjät hyppäävät pääosin omaksi ilokseen: tulostavoitteet tai kilpailut eivät juurikaan kiinnosta. Elina Salmela kuitenkin korostaa, että jos halua riittää, voi uimahypyissä Raumallakin mennä niin pitkälle kuin tahtoa riittää.

Laitesukeltajilla on ohjattua uimahyppytoimintaa voimavarojen vuoksi vain junioreille. Kolme ohjaajaa vetää läpi paitsi sunnuntaisen aloittelijoiden kurssin myös maanantaiset treenit vähän pitemmälle ehtineille. Elina Salmelan lisäksi ohjaajia ovat Tuomas Lummikko ja Pekka Illmer.

Yhteensä uimahyppyharrastajia on seurassa noin parikymmentä.

Uimahyppyharrastuksesta kiinnostuneelta ei vaadita suuria. Lajia voi periaatteessa harrastaa kuka tahansa.

- Meillä on toimintaa vain junioreille, mutta muutenhan ikä ei rajoita tätä harrastusta. Jonkin verran jalkalihaskuntoa vaaditaan ja tietysti pitää osata uida sen verran, että pääsee alta pois. Rohkeuskaan ei ole pahasta, Elina Salmela luettelee.

Kuivaa ja märkää harjoittelua

Raumalla uimahyppyharrastuksesta pääsee jyvälle syksyisin järjestettävällä peruskurssilla. Tänä syksynä kurssilaisia on ollut kaikkiaan 18 ja iältään he ovat 7-13-vuotiaita. Kymmenen viikkoa kestävällä kurssilla opetellaan helppoja perushyppyjä ja kerrataan jo opittuja hyppyjä.

Maanantain ryhmässä hyppivät pidemmälle ehtineet. He hyppivät jokaiselta hyppytasolta eli yhdestä, kolmesta ja viidestä metristä, myös ponnahduslaudoilta. Apuvälineenä käytetään puulautaa, jolta hyppääjä liu´utetaan veteen joko pää tai jalat edellä. Harjoituksiin kuuluvat myös käsiliikkeet, kolmen askeleen vauhti sekä kierrehypyt.

Altaassa harjoittelun lisäksi uimahyppääjät käyvät kerran kaudessa harjoittelemassa trampoliinilla Normaalikoululla. Elina Salmela harmittelee sitä, että enempään kuivaharjoitteluun ei ole mahdollisuuksia.

Kymmenen vuotta hyppyjä

Elina Salmela on hypännyt kymmenen vuotta. Hän aloitti 7-vuotiaana, kun synnynnäinen sydänvika esti Norppa-toiminnan ja sukeltamisen. Heti syntymässä tahdistimen saanut Elina on jaksanut hyppiä tähän asti, vaikka sanookin, että rohkeus ei ole riittänyt mihin tahansa.

- Vasta nyt alkavat jotkut hypyt sujua. Minulla on sama vika kuin monella muullakin uimahyppääjällä eli uskallusta puuttuu. Tässä vaiheessa pitäisi jo osata kierteet ja muut vaikeammat tekniikat, mutta kun ei! Vasta viime keväänä menin voltin metristä. Se oli hieno tunne.

Mikä lajissa kiehtoo konkaria? Elina miettii pitkään, sillä miten luonnehtia asiaa, joka on ollut olennainen osa elämää niin pitkään.

- Sitä parempi, mitä korkeammalta saa hypätä, kymmenestä metristä uimahypyn tehnyt Elina Salmela tiivistää.

Kaija Ulmanen


Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa!

Seuramme joulujuhlat aikuisjäsenistölle pidettiin lauantaina 23.11. viimevuotiseen tapaan BMH Wood Technology saunatuvalla Kaivopuistossa. Tunnelma oli tiivis ja lämmin, eikä pelkästään sen takia, että tilat tuntuivat ahtailta ennätysmäisen osanottajajoukon ansiosta. Tämä näkyy myös viereisistä kuvista! Jos osallistujamäärä kasvaa tätä vauhtia, on ensi vuonna etsittävä ehdottomasti suuremmat tilat.

Tervetuliaisiksi Järjestäjätontut Anna ja Mellu pujottivat jokaisen kaulaan "kultakäädyt" ja heti tuli jouluinen olo. Perinteiseen tapaan juhla aloitettiin virallisissa tunnelmissa glögin lämpiämistä odotellen (kun kattila oli ensin löytynyt). Heti sopivasti maustetun glögin ehdittyä vatsoihin, kielen kannat kuitenkin irtosivat ja tunnelma nousi kattoon.

Ruuan tuoksujen tulviessa eteiseen katetulta pöydältä alkoi jo nälkä kurnia vatsassa, kun osa miesväestä tuntui juuttuneen saunan lauteille käymään kehityskeskusteluja. En tiedä mitä muuta tämän ideariihen aikana mahdettiin käsitellä, mutta ainakin yksi erinomainen asia tuotiin muidenkin tietoon illan mittaan. Talven aikana on tarkoituksena kerätä kotisivuillemme tietoja koetuista ja hyviksi havaituista sukelluspaikoista. Toteutuessaan tämä tulee varmasti helpottamaan myös ensi kesän "keskiviikkolähtöjen" suunnittelua.

Saunojien saavuttua muiden seuraan päästiin joulujuhlien toiseen pääasiaan eli syömään. Ruoka oli maistuvaa ja sitä oli riittävästi.

Ja ruuan jälkeen oli tietenkin leikin aika. Oli ilmapallo- ja sanaleikkejä ja korkeakulttuurista teatteritaidetta, tosin ilman sanoja mutta sitä ilmeikkäämpänä. Kyllä seurastamme löytyisi kykyjä vaikka minkälaisen teatteritapahtumankin järjestämiseen.

Jääkaapin antimista nautittiin pitkin iltaa ja vähän ennen puoltayötä oli aika lähteä vatsatkin vielä täynnä, kuka jatkoille, kuka kotiin tai kuka mitäkin tietä mihinkin.

Hauskaa oli ja siitä me kaikki lausumme suurkiitokset järjestäjätontuille Annalle ja Mellulle.

Hyvää Joulua kaikille toivottaen

Pirkko