Pärskeitä 1/2001

 

Raumalainen räpyläuinti -eliitin urheilua

Kuluneen talven aikana raumalainen räpyläuinti on taas kerran nostanut päätään. Mitaleita on kahmittu lähes kisasta kuin kisasta ja uimareiden määrä on suurempi kuin vuosiin.

Kun syksyllä aloiteimme intensiivisen harjoittelun, niin mielessä kävi, että tästä tulee taas kerran vain pelkkä harrastajaryhmä, joka käy pari kertaa viikossa uimassa muutaman kilometrin ja se siitä. Mutta viikkojen kuluessa yllätyin iloisesti. Norpat kävivät ahkeraan uimassa ja olivat mukana sekä hengessä että työssä. Hyvä niin, sillä mikään ei ole kauheampaa kuin ryhmä autistisia norppia uimassa altaanväliä viikosta toiseen. Tähän huvittuneeseen ilmapiiriin on suurin syyllinen nuori uimarilahjakkuus Piia Lepikkö, joka hersyvällä naurullaan ja jatkuvasti käyvällä suullaan (jopa altaan pohjassa!) pitää huolta ryhmän "viihtyvyydestä".

Valmennushommat aloitti Jarmo Haanpää, mutta työkiireidensä takia hän ehtii Raumalle vain viikonloppuisin, joten valmennus siirtyi sovinnolla minun harteilleni. Monien vuosien uinti- ja sukelluskokemuksella koitin takoa uimareiden päähän vetisen ympäristön perusasioita. Homma oli työläs mutta hauska (kiitos Piian), ja nykyään me lähinnä keskitymme tekniikoiden hiomiseen.

Jotta ryhmän muut jäsenet eivät tuntisi oloaan syrjityksi, niin mainittakoon heistäkin jotain positiivista (tai negatiivista). Lepikön suvun toinen jäsen, Minna, aloitti siskonsa Piian ohella uinnin syksyllä. Tämä jalkapallon perässä ravaava tytön tyllerö on siskonsa ohella ryhmän ilopilleri. Ne harvat hetket kun "Piitu" on hiljaa, niin Minna huolehtii siitä, että altaalla kaikuu kimeä ja korkea oktaavinen naurunremakka. Oikeastaan Minna on ajoittain menestynyt siskoaan paremmin, mutta eipä ole kunnia liiemmin noussut päähän.

Miesten kunniaa ryhmässä ylläpitää Timo Metsäjoki. Timo aloitti uinnin syksyllä yhdessä Lepikköjen kanssa ja on jo nyt senlaatuinen vesipeto että oksat pois. Timo kuuluu ryhmän niihin jäseniin, jotka pitäytyvät tosiasioissa eivätkä tavoittele kuuta taivaalta. Elämän raaoista totuuksista Timo on päässyt perille minun ja Jarmon lukuisten luentojen kautta. Ei mene harjoitustakaan ettemme kertoisi Timolle elämän raadollisuudesta ja kaameudesta, etenkin lauantaiaamuista. Menestystä kilparadoilta Timo on kahminut aina SM-kisoja myöten. Tuoreimpana saavutuksena on SM-kulta- ja hopeamitali. Samaan saavutukseen ylsi myös Minna, mutta Piia joutui huonojen rataolosuhteiden uhriksi ja joutui palaamaan mitalitta kotiin.

Ryhmämme tuoreinta kastia ovat Ruohosen Krista ja Reea. Kristan osoitettua piilevät uimarin kykynsä huomioni on nyt kohdistettuna "Retuun", mutta uskon, että hänestäkin kehittyy vielä loistava uimari.

Jotta tämä ylipitkä itsekehu ei yltäisi farssin mittoihin, niin lienee aika lopettaa jaarittelu. Vinkiksi räpyläuintiin haluaville: harjoitukset joka Ti ja To klo 19.30. Kaipaan jo uusia haasteita ja hiomattomia timantteja työstettäväksi. Tervetuloa mukaan!

-Ossi Mantere-


Merenalainen sukellusmatka!

Veden alla on monta levää, siellä paljon kaloja elää.
Hiekkapohja on ihana, se toimii hyvänä suojana.
Kampela siellä asustaa ja ruohojen seasta ahven kurkistaa.
Simpukat kalliossa huilahtaa ja meduusa pinnalle lehahtaa.

Pohjan rauha lopahtaa, kun sukeltaja aaltoihin loiskahtaa.
Lampun keila katoaa ja sukeltaja pohjalle vajoaa.
Siellä alkaa leikki vallaton, kun silakkaparvi pakoon pyrähtää
ja simpukat kuorensa kiinni räpsäyttää.

Hauki kiven taakse katoaa ja sukeltaja taakseen katsahtaa.
Näkymä on verraton, kun hylkeet kaloja näpsii,
silloin sukeltaja kuvia räpsii.
Yllättää myös lohen, joka pyrstöään heilauttaa ja avomerelle katoaa.

Sukeltaja pinnalle palaa ja kameran varovasti siellä avaa.
Näky on ihana, kun simpukat toisiaan halaa
ja ravut edes takaisin pohjalla ravaa.

-Krista-

 


 

Päivitetty 16.1.2003