Pärskeitä 2/2000

 

Vuoden norppa Petri - kuin kala vedessä

Rauman Laitesukeltajien nuorisotyö tunnustetaan myös muualla Suomessa. Tai mitä sanotte tästä: Suomen Urheilusukeltajien liitto valitsi vuoden ohjaajaksi Kai "Nökö" Backmanin ja vuoden norpaksi Petri Sinkkosen. Meikäläisiä molemmat, tottakai.

Sinkkosen Petri sai arvonimen lisäksi diplomin sekä kiertopalkintona komean pronssisen maski-patsaan. Arvonimi edellyttää aktiivista osallistumista harjoituksiin sekä norppakilpailuihin eli ralleihin. 12-vuotias Petri on ollut Norpissa kaksi vuotta, kun kaveri Timo Metsäjoki houkutteli mukaan. Petri taitaa olla tällaista synnynnäistä "kuin kala vedessä" -tyyppiä, sillä ei hän norppiin tullessaan mikään sen kummallisempi uimari tai sukeltaja ollut. Nyt Petri on kuitenkin jo ollut voittamassa kaksi viimeistä rallia Helsingissä ja Raumalla.

Ilman harjoittelutta ei menestys ole tullut, Petri käy tunnollisesti kerran viikossa uimahallissa oppimassa lisää sukellusniksejä.

"Muistan ensimmäisen rallin Mäntässä. Sieltä tuli viimeinen sija. Siellä oli yhtenä tehtävänä työntää kottikärryjä veden alla. Eihän siitä tullut yhtään mitään."

Vaan nopeasti Kollan poika on vedenalaiset temppunsa oppinut. Altaan pohjalla olevan ämpärin Petri saa sukeltajapari-Timon kanssa ilman käsiä keuhkoissa olevan ilman turvin pinnalle yhdellä sukelluskerralla.

Vaan mitkä ovat vuoden norpan jatkosuunnitelmat?

"Maski pitäisi uusia ja räpylät ovat käyneet pieniksi. Kesällä olisi Porissa valtakunnallinen Nemo-leiri, sanoo nuori mies, jolla on harrastuksensa suhteen jalat tukevasti maassa. Tai pitäisikö sanoa altaan pohjalla?

Vuoden ohjaajaksi valittu Nökö on valmentanut nuoria sukeltajalupauksiamme kuuden vuoden ajan. Nökö koordinoi nuorisopuolemme valmennusta ja on myös opettanut Petri Sinkkostakin.

No Petri, mikälainen valmentaja Nökö on?

"Hyvä."

Niin. Mitä sitä liikoja revittelemään. Kaikkihan Nökön erinomaisuuden tuntevat.

 


Luvian Messerschmittin kokoamisessa on vähtinsä

Viime vuoden elokuussa kiskoi Merenkulkulaitoksen nosturi Selkämerellä, Säpin majakkasaaren lähistöllä meren syvyyksistä Suomen ilmavoimien Messerschmitt MT-208 hävittäjäkoneen. Mersu teki pakkolaskun mereen Luvian Niemenkylässä Niemensalmeen 1. elokuuta 1946. Pakkolasku, epäonnistunut nostoyritys ja vuodet merenpohjassa olivat tehneet tehtävänsä, hylky näytti maallikon silmissä useassa osassa olevalta kuttaperkkaiselta romuläjältä, josta ei saa konetta tekemälläkään. Ilmailumuseon miehet olivat silkassa innostuksessaan asiasta eri mieltä, sillä kyseessä on harvinaisuus, joka suorastaan vaati kunnostamista.

Säpin kone edusti Messerschmitteissä harvinaista G2-alatyyppiä, joita maailmalla on tiedossa vain kolme muuta koneyksilöä. Siksi kone kannatti nostaa maan pintaan, vaikka sitten potkuri, pyrstö, moottori ja siivet kerrallaan. Restauroinnin työn jäljet näkyvätkin jo Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyydessä sijaitsevassa Ilmailumuseossa. Mersun moottori, kolmilapainen potkuri ja laskuteline ovat jo näytteillä. Ilmailumuseon johtaja Yrjö Toivanen hillitsee kuitenkin liian hätäistä tulevaisuuden visioista. Pakkolaskun tehneen hylyn kokoaminen on vuosien urakka ja nyt ollaan vasta hahmoteltu hanketta.

- Mersun ohjaamo-osa on alustavasti käsitelty, mutta siivet saavat odottaa vuoroaan makeavesialtaisiin upotettuina. Toimella estetään ajan myötä suolaisen meriveden aiheuttama metallin syöpyminen.

- Suunnitelmissa on, että ensi vuonna koneen osat siirretään lämpimään varastoon, jossa sen kokoaminen käynnistyy vähitellen niin, että katsojatkin pääsevät seuraamaan korjauksen etenemistä. Yrjö Toivasen mukaan Mersusta kootaan näyttelykone, sillä ei siis tulla koskaan enää lentämään.

- Me yritämme koko ajan kerätä Mersuun vaadittavia varaosia, mutta rehellisesti sanottuna varaosien löytäminen ja ostaminen näin harvinaiseen lentokoneeseen maksaa maltaita. Messerschmittit ovat ilmailumaailmassa sellaisia klassikkoja, että pelkän nimen mainitseminen tuo osaan kuin osaan automaailmastakin tutun Mersu-lisän.

Mersut osa ilmailuhistoriaa

Messerschmittit ovat osa suomalaista ilmailuhistoriaa. Niitä oli sotien aikana Suomen ilmavoimien käytössä kaikkiaan 159 kappaletta. Suomi sai aseveljeltään Saksalta ensimmäiset Messerschmittit vuonna 1943, ja niiden rooli oli suurimmillaan Neuvostoliiton suurhyökkäyksen torjuntataistelussa Karjalan kannaksella kesällä 1944. Kaikkiaan Mersuilla saavutettin suomalaisen näkemyksen mukaan yli 650 ilmavoittoa - enemmän kuin yhdelläkään toisella ilmavoimien hävittäjätyypillä. Sodan päättyessä syyskuussa 1945 käytössä oli vielä toistasataa Mersua. Pariisin rauhansopimuksen myötä Messerschmittistä tuli ilmavoimien ainoa hävittäjätyyppi. Tämän aseman se piti kaikissa lennostoissa alkuvuoteen 1953 asti, jolloin ensimmäiset suihkukoneet, Vampiret, saapuivat Satakunnan Lennostoon.

Pelastautuminen vasta uppoamisen jälkeen

Rauhan aikana hävittäjälentolaivue 33:een kuulunut kone joutui kohtalokkaalle lennolleen 1. elokuuta 1946 järjestetyllä harjoituslennolla. Porin kentältä lähtenyt luutnantti Väinö Pokela ampui hinauskoneen perässä olleeseen maalilevyyn, mutta luodit osuivat myös hinausvaijeriin. Maalilevy iskeytyi syöksyssä olleen koneen ahtimen aukkoon, ja kone joutui tekemään pakkolaskun. Koska 40-luvun hävittäjissä ei ollut heittoistuimia, oli pelastautuminen hoidettava toisella tapaa. Ennen pakkolaskuaan Pokela avasi kuomun, irroitti happinaamarin ja radion johdot. Pakkolaskun jälkeen Pokela odotti, kuten opetettu oli, ohjaamossa siihen asti, että kone alkoi vajota pohjaan sukeltaen vasta sitten pintaan. Pian paikalle saapui kaksi kalastajavenettä, joissa kovasti kyseltiin, missä se toinen mies on. Mersu nostettiin pari päivää myöhemmin Niemensalmen pohjasta, mutta kovasta merenkäynnistä johtuen se upposi hinauksessa matkalla Mäntyluotoon.

 


Päivitetty 13.11.2002