Pärskeitä 4/1999

 

Esittelyssä laitesukeltajien oma kumivene Zodiac:

Omalla kumijalalla Riskonpöllään

Sitä mukaa kun Riskonpöllän sukelluspuisto on meidän omalla voimalla noussut komeaksi kohteeksi, on esiin noussut ongelma. Vaikka venetiheys kaupunkilaista kohden on Raumalla Suomen huippua, ei se nyt tarkoita, että meillä kaikilla olisi oma takatuupparimme. Komeammista värkeistä puhumattakaan. Päinvastoin, suurimmalla osalla meistä ei ole edes sitä soutuvenettä.

Tähän ongelmaan saivat laitesukeltajat ratkaisun syksyllä, kun ilmeni, että Finnyardssilla oli laivanrakennuksesta jäänyt ylijäämänä kymmenen risteilijän apuvenettä. Veneitä oli käytetty jonkin verran viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta tarjous oli sellainen, että tilaisuuteen päätettiin tarttua kiinni.

Kumiveneen kokonaishinnaksi tuli 25000 markkaa. Seuran jäsenet ovat käynnistäneet talkootyöt yhden raumalaisyrityksen kanssa. Suunnitelmissa on, että talkootöillä hankitaan lähes koko veneen hinta kuluvan talven aikana. Mikäli haluat osallistua venetalkoisiin, joka käsittää kaiken maailman hanttitöitä ruuvitöistä alkaen, ota yhteyttä Mika Karhuun. Puh 822 5322.

Laitesukeltajien ostama Zodiac on 5,85 metriä pitkä ja pari metriä leveä. Veneen perämoottori on 27 hevosvoiman Yanmar -dieselmoottori. Kumijalan perämoottorissa on siis tarpeeksi hevosia meriolosuhteisiin eikä matkanteko tule turhan kalliiksi, kiitos menoveden eli löpön huokeuden. Veneen varusteisiin kuuluu myös sähkökäyttöinen ilmapumppu. Ilmatäytteinen kumivene vaatii tiettyä varovaisuutta aina kun lähestöllä on teräviä esineitä, mutta veneen ilma on jaettu lokeroihin niin, ettei yksi reikä venettä upota.

Kokeilureissuja kumiveneellä on tehty. Kokemukset ovat olleet myönteisiä, vene on helppo käsitellä. Ihan helpoimmasta päästä kumiveneeseen kapuaminen ei ole, mutta ei se myöskään ole niin tiitterä, että se yhden sukeltajan painosta kaatuisi. Jonkinlaiset tikkaat veneen reunaan on tarkoitus hankkia.

Suunnitelmissa on, että keväällä järjestetään kumiveneen käyttökurssi kaikille kumiveneen käytöstä kiinnostuneille. Tarkoituksena on, että mahdollisimman moni jäsen pystyy käyttämään venettä hyväkseen ja ilokseen. Ensi vuoden puolella perustetaan myös muutaman hengen tiimi, joka vastaa kumiveneestä. Näin ainakin joku tietää aina, mitä botskille kuuluu ja kenen käytössä se on. Suunnitelmiin kuuluu, että veneelle haetaan venepaikkaa jostain Syväraumanlahden laitureista.

Ensi kesänä Riskonpöllä ja moni muu paikka on lähempänä kuin koskaan.

 


RLS 20 v - faktoja vuosien varrelta

Seuran perustava kokous pidettiin 30.5.1979 Rauman Merimieskoululla ja läsnä olivat Hannu Karttunen, Mikko Kallio, Markku Ranin, Juhani Taipale, Ilari Jonninen, Pekka Aaltonen, Jarmo Koiranen ja Vesa Vaittinen.

Yhdistys jätti yhdistysrekisteriin tehtävän rekisteröimisilmoituksen 14.6.1979 mutta päätös oikeusministeriöltä tuli vasta 26.4.1982. Yhdistyksen rekisterinumeroksi tuli 135183. RLS liittyi Suomen Urheilusukeltajain Liittoon vuoden 1980 alusta niillä oikeuksilla, mitä rekisteröimättömillä kerhoilla oli.

Ensimmäiset kymmene toimintavuottaan seura toimi ainoastaan laitesukellusseurana. Toiminnan luonne alkoi muuttua 80-luvun lopulla. Ensimmäiset kannatusjäsenet hyväksyttiin 20.12.1987, mutta tuossa vaiheessa heillä ei vielä ollut päätäntävaltaa seuran asioissa. Norppatoiminta aloitettiin syksyllä 1991 jolloin toimintaan osallistui 9 norppaa. Seuran kokous käsitteli norppatoimintaa 6.12.-91 kokouksessa. 1992 norppia oli keväällä 28 ja jouluun mennessä määrä oli noussut 35 norppaan. Seuran ensimmäisinä norppaohjaajina toimivat Luukkosen Jukka ja Heinon Lasse. Rastion Esa oli mukana aina kun oli lomilla armeijasta.

Hyvin järjestetty ja nopeasti kasvanut nuorisotoiminta huomioitiin myös liiton taholta. Seuramme sai ensimmäisenä raumalaisena urheiluseurana Nuori Suomi-sinetin vuonna 1993. Samana vuonna liiton vuoden norppaohjaajaksi valittiin Lasse Heino ja vuoden norpaksi Anna Ala-Olla.

Keväällä 1993 järjestettiin seuran ensimmäinen oma laitesukelluskurssi, jossa kurssin vastaavana kouluttajana oli Ilomäen Jaana Porista ja seuran omina kouluttajina toimivat parivaljakko Luukkonen ja Heino.

Syksyllä 1994 perustettiin norppien vanhempien avulla ja seuran johdon tuella "Norppahallitus" ja ryhdyttiin miettimään sääntömuutosta. Sääntömuutosta käsiteltiin kevätkokouksessa 25.3.1995 ja ylimääräisessä vuosikokouksessa joka pidettiin 28.4.1995. Sääntömuutos rekisteröitiin lopulta patentti- ja rekisterihallituksessa 24.5.1996. Uusien sääntöjen mukaan valittiin hallitus 28.10.1996 pidetyssä ylimääräisessä vuosikokouksessa. Sääntömuutoksen jälkeen myös nuoret yli 15-vuotiaat seuran jäsenet saivat äänioikeuden seurassa.

Nuorisotoiminnan lisääntyminen ja toiminnan monipuolistuminen ovat saaneet aikaan sen että seuramme on myös yksi maamme jäsenmäärältään suurimpia sukellusseuroja. Koska toiminnassamme on nykyisin mukana lapsia vauvaikäisistä lähtien, on seuramme jäsenten keski-ikä luultavasti liiton alhaisimpia.

 


Raumalaista ideointia edustaa unelma omasta kansallispuistosta

Mahtavasta tykkilinnakkeesta kansallispuiston toimintakeskus?

Yksi raumalaisten 90-luvun kestoideoista on ollut Rauman seudun ulkosaariston muuttaminen kansallispuistoksi. Satakunnan Luonnonsuojelupiiri esitti ympäristöministeriölle vuonna 1995 Raumanmeren kansallispuiston perustamista ja vuosi sen jälkeen Varsinais-Suomen luonnonystävät oman aloitteensa teki. Raumalta kansallispuiston alueeseen voitaisiin liittää kaupungin ja valtion omistuksessa olevia sisäsaaria mm. puolustusvoimien käytöstä pois jäänyt Kuuskajaskarin linnakesaari, johon on kaavailtu kansallispuiston matkailu- ja toimintakeskusta.

Kuuskajaskari tarjoaisi melko valmiin paikan kansallispuiston keskukseksi. Noin 26 hehtaarin saarella on paljon rakennuksia, mm. kasarmirakennus ja asuinrakennuksia. Puolustusvoimat on halukas luopumaan saaresta. Myös valtion omistaman Kylmäpihlajan majakkasaaren liittäminen osaksi kansallispuistoa on ollut esillä. Yksi puuhamiehistä on Rauman ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen, joka esittelee puistosuunnitelmia sukeltajien syyspäivillä.

"Teemme Raumanmeren kansallispuistoa- tai muuten vain kiinnostavaa kohdetta. Raumanmeressä, aivan kaupunkialueen kupeessa, sijaitsee Rauman saaristo täynnä saaristolaiselämän ja merenkulun historiaa ja monipuolista luontoa. Noin vuoden verran on Raumanmerta viritelty elämyskohteeksi siten, että sen luontoarvot eivät vaarannu."

Mitä tavalliset kanslaiset voivat kansallispuistohankkeelta odottaa?

"Toisaalta halutaan edistää pienten, aika lailla halpojen asioiden toteutumista: varaustupia tunturimajojen tapaan, luontopolkuja, pienmaisemien hoitoa, opasteita, poijuja ja leiripaikkoja. Tässä työssä Rauman laitesukeltajilla on oma tärkeä roolinsa Riskonpöllän sukelluspuistohankkeellaan."

"Toisaalta työskennellään isojen haaveiden puolesta: Kuuskajaskarin linnake olisi tarjolla moneen eri käyttöön ja suurillekin turistivirroille. Ongelmana on, että kohde on liiankin mahtava. Mistä löytyy maksaja sen vuosittaiselle miljoonaluokan ylläpitokustannukselle? Kylmä-Pihlajan suojasatamineen toivotaan avautuvan askel kerrallaan kohti yleisempää käyttöä", pohtii Korpinen,

Kansallispuistoa on visioitu pitkään, Mikä mättää?

"Raumanmeren kansallispuisto etenee valtion hallinnossa laiskasti. Paikallisesti hanke on saanut suosiota, mutta ympäristöministeriö ja metsähallitus arastelevat. Syynä passiivisuuteen on tietenkin pelko kustannuksista. Työ jatkuu."

Rauman kansallispuistoon liittyvissä asioissa voi ottaa yhteyttä Rauman ympäristötoimine johtaja Juhani Korpiseen.

juhani.korpinen@rauma.fi
Puh. 02-8344760

 


Päivitetty 24.10.2002